Luentosarjamme joulukuun puhujana toimi Sammon keskuslukiossa opiskellut ja Ylen Uudessa Päivässä näyttelevä Ville Rossi. Roolistaan Roni Sireninä tunnettu Rossi kertoi luennollaan hyvin vapaamuotoisesti siitä, miten itse päätyi näyttelijän työhön ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä.
Jo lukioaikana uransa aloittanut Rossi kertoi luennolla paljon siitä, kuinka hänen elämänsä on muuttunut roolin saamisen jälkeen. Kaduilla ja bussissa Rossi, tai paremminkin hänen roolihahmonsa, tunnistetaan vähän liiankin usein ja kohtuullisen nuori ”fanikunta” ei jätä rauhaan sosiaalisen mediankaan puolella. Hän kuitenkin luennon perusteella suhtautuu asiaan hyvin neutraalisti, vaikka rankan päivän jälkeen ala-astelaisten tyttöjen kanssa juttelu ei välttämättä olekaan se mieluisin asia.
Luento jakoi mielipiteitäni: toisaalta pidin siitä, mutta toisaalta en. Arvostan suuresti sitä, kuinka Rossi pystyi pitämään luennon kasassa ja aiheen kiinnostavana ilman tarkkaan suunniteltua diaesitystä, mutta olisin kuitenkin kaivannut sen puheen tueksi. Välillä luentoa oli erittäin vaikea seurata, kun asioita ei oltu jaettu kovin tarkasti tiettyihin kokonaisuuksiin, jotka käsiteltäisiin kukin ajallaan. Puhe rönsyili, mutta tunnen sen sopineen hyvin Rossin muutenkin rentoon ja nuorekkaaseen esiintymistyyliin.
Kaiken kaikkiaan luento oli mielestäni hyödyllinen, mielenkiintoinen ja sopivan rento. Vaikka olisinkin toivonut vähän enemmän etukäteissuunnittelua ja johdonmukaisuutta sain luennosta silti paljon irti. Itse teatteria harrastaneena oli mielenkiintoista kuulla, millaista on näytellä tv-sarjassa, sillä se eroaa ainakin luennon perusteella paljon siitä, mitä tavallinen näyttämöteatteri on. Opin paljon uutta enkä pidä enää näyttelijänkään työtä niin helppona, mikä oli varmasti luennon paras anti osaltani.
Jo lukioaikana uransa aloittanut Rossi kertoi luennolla paljon siitä, kuinka hänen elämänsä on muuttunut roolin saamisen jälkeen. Kaduilla ja bussissa Rossi, tai paremminkin hänen roolihahmonsa, tunnistetaan vähän liiankin usein ja kohtuullisen nuori ”fanikunta” ei jätä rauhaan sosiaalisen mediankaan puolella. Hän kuitenkin luennon perusteella suhtautuu asiaan hyvin neutraalisti, vaikka rankan päivän jälkeen ala-astelaisten tyttöjen kanssa juttelu ei välttämättä olekaan se mieluisin asia.
Luento jakoi mielipiteitäni: toisaalta pidin siitä, mutta toisaalta en. Arvostan suuresti sitä, kuinka Rossi pystyi pitämään luennon kasassa ja aiheen kiinnostavana ilman tarkkaan suunniteltua diaesitystä, mutta olisin kuitenkin kaivannut sen puheen tueksi. Välillä luentoa oli erittäin vaikea seurata, kun asioita ei oltu jaettu kovin tarkasti tiettyihin kokonaisuuksiin, jotka käsiteltäisiin kukin ajallaan. Puhe rönsyili, mutta tunnen sen sopineen hyvin Rossin muutenkin rentoon ja nuorekkaaseen esiintymistyyliin.
Kaiken kaikkiaan luento oli mielestäni hyödyllinen, mielenkiintoinen ja sopivan rento. Vaikka olisinkin toivonut vähän enemmän etukäteissuunnittelua ja johdonmukaisuutta sain luennosta silti paljon irti. Itse teatteria harrastaneena oli mielenkiintoista kuulla, millaista on näytellä tv-sarjassa, sillä se eroaa ainakin luennon perusteella paljon siitä, mitä tavallinen näyttämöteatteri on. Opin paljon uutta enkä pidä enää näyttelijänkään työtä niin helppona, mikä oli varmasti luennon paras anti osaltani.
Kommentit
Lähetä kommentti